Meillä on helmikuun ajan vietetty lomaa. Juha on nimittäin ollut koko kuukauden ajan isäkuukaudella ja kotona, treenejä ja pelejä lukuunottamatta. Samaan aikaan minä olen kesälomalla työstäni. On ollut ihanaa, koska vastuuta kotona on ollut jakamassa kaksi aikuista ja meillä on pitkästä aikaa ollut perheen yhteistä aikaa.

Aloitimme perhekuukauden Disney On Ice-show:lla. Pihla ei kylläkään vielä päässyt mukaan, mutta hän vietti silloin mukavaa iltaa mummon ja papan kanssa. Siitä parin päivän päästä lähdimme koko perhe pariksi päiväksi Tukholmaan. Tytöt olivat innoissaan laivamatkoilla, kun saivat polskia pallomeressä ja leikkiä leikkihuoneessa. Ja hyttikin oli elämys molemmille tytöille. Olivia tietenkin ymmärsi asian paremmin, mutta oli Pihlakin onnessaan, kun sai seisoa hytin ikkunalla, hakata ikkunaa ja seurata sieltä muiden ihmisten toimia. Tukholmassa Olivian mieleenpainuvimmat jutut taisivat olla kylpyammeessa kylpeminen hotellihuoneessa ja lelukaupat tai –osastot. Mieleen on jäänyt myös Zarasta ostettu villakangastakki, josta Olivia muistaa aina kaikille kertoa. Paluumatkalla laivassa oli vastassa yllätys, kun naapuriperhe olikin samalla laivalla. Myös he olivat olleet Tukholmassa useamman päivän ajan ja paluumatka osui samalle päivälle. Sattuma se todellakin oli, sillä laivassa ei meidän lisäksi paljon muita matkustajia ollut.

Samaan aikaan kun Juhan loma alkoi, alkoivat tytöt myös sairastaa. Molemmat tytöt olivat kovassa flunssassa kun lähdimme Tukholman reissulle. Tukholmassa jouduinkin istumaan Pihlan kanssa hotellihuoneen avoimen ikkunan vierellä muutamia kertoja yön aikana, koska Pihlalla oli kurkunpääntulehdus. Raikas ilma auttoi ja näin saimme paremmin nukuttua taas hetken aikaa. Muutama päivä kotiinpaluun jälkeen Olivia alkoi oksentaa. Ennen tätä olimme olleet mummin ja papan luona, ja siellä oltiin podettu noro-virusta. Luultavasti tauti löysi sitten myös meille joko sieltä tai ihan jostakin muualta. Olivia ei onneksi oksentanut kuin muutaman kerran ja oli sen jälkeen päivän ajan kuumeessa, jolloin valitteli lihaskipuja. Pihla oli jo ennen tätä kerran oksentanut. Tiedä sitten mitä se mahtoi olla. Edellisviikonloppuna koko perheen kauppareissu päättyi siihen, että Juha alkoi oksentaa. Juhalla tauti oli selvästi ärhäkämpi ja siinä sitä tuhrautui yksi viikonloppu. Viime viikolla tyttöjen Peetu-serkku tuli meille yökylään ensimmäistä kertaa koskaan. Ensimmäiset tunnit yöunilla menivät hyvin ja sen jälkeen ihmettelin miksi hän nukkuu niin rauhattomasti, kunnes oksennus oli vallannut koko meidän sängyn. No, eipä siinä auttanut muu kuin aloittaa pyykinpesu keskellä yötä, taas kerran. Peetu oli saanut taudista myös sen ärhäkän version, hän nimittäin oksensi tasaisin väliajoin aina seuraavaan iltapäivään asti. Aamuyöstä alkoi tulla jo äitiäkin ikävä, kun mahaan sattui niin kovasti. Harmi, että äiti oli silloin tavoittamattomissa ja isäkin työmatkalla, mutta mummo paikkasi tilanteen saapumalla meille varhain aamulla. Loppuviikko menikin univelkojen paikkailuun, sillä emme nukkuneet tuona yönä kahta tuntia kauempaa. Toinen hoiti potilasta ja toinen meidän omia lapsia, jotka päättivät juuri samaisena yönä olla nukkumatta... Näiden kaikkien tautien lisäksi vein Pihlan lääkäriin viime tiistaina, koska ihmettelin kun hänellä oli aina illalla lämpöä/kuumetta ja aamulla ei mitään. Kaikin puolin Pihla on ollut koko ajan räkäisyydestä huolimatta hyväntuulinen ja normaalin aurinkoinen, mutta hieman rohiseva. Keuhkot olivat kuitenkin terveet, mutta korvat eivät. Pihlalla oli molemmissa korvissa tulehdus.

Samana iltana kun Olivialla alkoi oksennustauti, alkoi Pihlalla unikoulu Juhan pitämänä. Olen pitkin talvea aina silloin tällöin jutellut unikouluohjaajan kanssa Pihlan öistä ja jo jouluna päätin, että helmikuun koittaessa yöunille tehdään jotain. Ja nyt niille on todellakin jotain tehty. Iso kiitos unikoulu-Ullalle mahtavasta avusta! Samalla kun unikoulu alkoi, loppuivat Pihlalta yösyötöt. Tähän mennessä unikoulua on pidetty kolmisen viikkoa ja parina yönä Pihla on nukkunut iltayhdeksästä lähes puoli kahdeksaan aamulla. Muuten hänen luonaan joutuu käymään kerran tai pari yön aikana rauhoittelemassa. Nykyään Pihla myös nukkuu omassa sängyssään ja omassa huoneessaan. Paljon on siis muutosta tapahtunut Pihlan unien osalta. Välillä iltaisin ei omassa sängyssä tiedä, että miten päin nukkuisi kun tilaa on vaikka muille jakaa. Jakaja sinne yleensä kyllä saapuukin, kun Olivia huutelee häntä hakemaan äidin ja iskän väliin aamuyöllä.

Myös Olivian unet saivat uuden piirteen reilu viikko sitten pakonomaisessa tilanteessa. Koska Juha oli kipeä, oli Olivian oltava hetki yksin omassa huoneessa nukkumaan mentäessä, sillä minun oli pakko nukuttaa Pihla ensin. Kun tulin Pihlaa nukuttamasta, nukkuikin Olivia jo tyytyväisenä omassa sängyssään. Näin saimme hyvän alun sille, että Olivia alkaa itse nukkumaan omassa huoneessaan. Ja se on myös toiminut yllättävän hyvin. Olimme kyllä puhuneet Juhan kanssa tästä asiasta Olivialle jo pidemmän aikaa ja ehkä tämä pehmittely nyt tuotti tulosta.

Olivia on edelleen samanlainen kiitäjä kuin ennenkin, puhuu tai laulaa taukoamatta. Tai ei ihan taukoamatta, sillä välillä lastenohjelmia katsoessaan taitaa istua hiljaa. Yleensä ohjelmat, joita Olivia katsoo, on lauluohjelmia ja tyttö hoilaa ohjelman mukana. Tv:n katselusta on tullut Olivialle jo liiankin mukava tapa viettää aikaa. Muita mieluisia leikkejä hänelle on palapelien rakentelu ja Tiiti-nuken hoitaminen. Olivia sai joululahjaksi 40 palaisen palapelin ja sen tyttö osaa tehdä jo lähes ilman neuvoja. Viikonloppuna Marianne-täti haki lisää haasteita Olivialle ostaessaan hänelle 60 palaisen palapelin, ja sekin ihme kyllä valmistuu muutamalla pienellä vinkillä.

Tiiti-nukesta on tullut Olivialle oma ”Pihla”. Olivia imettää Tiitiä siinä missä minä imetän Pihlaa ja Tiitille syötetään ruokaa, maitoa välillä myös pullosta, vaihdetaan vaipat ja ryöhtäytetään, kannetaan rintarepussa ja nukutetaan vaunuihin laulamalla Ihme ja kumma. Kaikki Olivian suusta tulevat repliikit on kuin suoraan minun suustani kun puhun Pihlalle. Välillä Olivia hakee myös minun imetysliivit kaapista, kun on Tiitin imetysaika. Ja sitten mietitään, että kumpaa tissiä viimeksi on mahdettu syöttää ja väärinhän se aina menee. Sitten vaihdetaan toiseen tissiin jne. Mummilla ja papalla oli naurussa pitelemistä, kun Olivia Loimaalla istui sohvalle, nosti paidan korviin ja alkoi imettämään Maija-nukkea, joka Loimaalla korvaa Tiitin.

Meidän perheen parhaat jutut kertoo Olivia. Hän napsii aikuisten puheista sanoja sieltä täältä ja sitten itse yhdistelee niistä omia juttujaan. Viime aikaiset tarinat ovat koskettaneet vauvoja. Yhtenä iltana Olivia tokaisi minulle: ”äiti, sinulla on aika iso maha. Näyttää vähän siltä, että sieltä syntyy kohta uusi vauva. Jonna sai jo vauvan, nyt se on sinun vuoro.” Kaupassa Olivia huusi nähdessään muumi-saippuapullon: ”Mä en kestä, mä oon ihan hulluna noihin muumeihin!”

Pihla on meidän perheen toinen marakatti, jolta ei omaa tahtoa puutu. Pihla konttaa kovaa vauhtia paikasta toiseen, ja jos tilanne sallii tukia pitkin kävelemisen, niin sitten mennään niin. Pihla kävelee tukevasti, jos hänelle antaa edes yhden sormen tueksi, mutta ilman sitä hän ei ole suostunut ottamaan kuin yhden askeleen. Tällä hetkellä harjoitteluvaiheessa on ilman tukea ylös nouseminen, mutta se ei onnistu vielä. Vessa on yksi Pihlan lempparipaikoista ja toinen on äidin ja iskän sänky, missä saa hyppiä ja riehua. Pihla yrittää kovasti tapailla eri sanoja, mutta toistaiseksi useimmin suusta tulevat vain iis (isi) ja äi-ti. Ruokahalu on kasvanut Pihlalla ja nykyään menee ruokaakin jo ihan kohtuudella. Puuro ja jogurtti ovat Pihlan suurimpia herkkuja, jos äidinmaitoa ei lasketa. Vilkutus on Pihlasta aina yhtä mukavaa ja sillä viestitäänkin sekä heipat että hyvät yöt. Pihlan paras kaveri on tietenkin oma sisko, jonka kanssa Pihla haluaisi leikkiä kaikkia isompienkin tyttöjen leikkejä. Pihla myös matkii ja oppii Olivialta joka päivä jotain uutta. Kun Olivia laulaa Hämä-hämä-häkkiä, leikkii Pihla käsillään sitä ihan kuin osaisikin sen. Yhtenä iltapäivänä Olivia teki eteisen lattialla kuperkeikkoja, niin samana iltana ihmettelin mitä Pihla touhuaa yksin eteisessä. Mitäpä muutakaan Pihla siellä yritti tehdä kuin kuperkeikkoja. Tai eihän 10 kuukautinen kuperkeikkaa osaa tehdä, mutta Pihla kuitenkin yritti. Hän seisoi kädet maassa, peppu pystyssä ja pää maassa, ja kannustuksista päätellen luulee itse osaavansa tehdä kuperkeikan!

Kävimme Pihlan kanssa 10 kk neuvolassa 4.2. Tällöin paino oli 9155 g ja pituutta 72,5 cm. Terveydenhoitaja kirjoitti neuvolakorttiin: ”Kasvanut hyvin, pituus lähtenyt noususuuntaan, paino samoin. Tukia pitkin liikkuu, konttaa. Seisoo hetken ilman tukea. Hb 112=normaali.”

Maaliskuussa alkaakin taas uusi jakso elämässämme, kun Juha aloittaa uuden työn. Maaliskuuhun sisältyy myös perheen yhteinen hiihtoloma ja sitten koittaakin huhtikuu ja Pihlan yksivuotissynttärit. Ja sen jälkeen voimmekin jo odottaa kesäkuuta ja omaa huvilaa Kreikassa!

Tässä vielä muutamia kuvia joulunajoilta:

Pihla Olivian muskarin joulujuhlassa.

Serkkukatras: Olivia, Niilo, Peetu ja Pihla

Olivia testaa joulupukin tuomia suksia.

Pihla pulkkailemassa silloin kun lunta oli vielä vähän.

"Kaksi pientä tonttulasta,

istui joulukuusen alla.

Ne lauloi tipe-tipe-tip-tap,

tipe-tipe-tip-tap, tipe-tipe-tip, tap, tap!"

 

Tökkii tämä blogin päivitys, kun on niin paljon kaikkea muuta kiirettä. Ennen joulua on hyvä tämäkin kuitenkin päivittää.

Pihla täytti 8 kuukautta 5.12. Kävimme neuvolalääkärissä pari päivää aikaisemmin. Mitat näyttivät silloin tältä: 8255 g, 70 cm ja päänympärys 46,3 cm. Painon tulo oli vähän rauhoittunut ja kasvukäyrä olikin tippunut +9-käyrältä -2-käyrälle. Päänympärys sen sijaan kasvaa yhä edelleen yläkäyrän tuntumassa, mutta terveydenhoitajan mukaan se luultavasti hakee samaa käyrää pituuden kanssa, eli pään kasvu tulee rauhoittumaan. Mitään hätää ei neuvolalääkärin mukaan ole, vaikka kasvu käyrällä olikin hieman pudonnut. Pihla kasvaa tällä hetkellä kuten keskivertosamanikäinen lapsi. Osa syynä painonnousun talttumiseen on se, että Pihla ei edelleenkään syö lähes mitään kiinteää ruokaa. Aamu- ja iltapuurot on vähän jo alkaneet maittamaan, mutta tissimaito on kuulemma niin makeaa, ettei lapsi luultavasti sen vuoksi halua mautonta vauvaruokaa. Lääkäri lohdutteli minua ja sanoi, ettei ole nähnyt yhtään sellaista yksivuotiasta lasta, joka ei söisi kiinteää ruokaa. Kaipa meilläkin sitten vielä on toivoa...

Ja eipä kai tuosta käyrästäkään kannata huolissaan olla, koska Olivia on kasvanut aina -10-käyrällä. Olivian mitat 8 kuukautisena ovat olleet: 7320 g, 69 cm ja päänympärys 44,4 cm.

Neuvolan jälkeen olen kokeillut Pihlalle sormiruokaakin, mutta tyttö vaan leikkii niillä. Kurkkupalatkin oli Pihlalle vain "noppia", mitä heiteltiin ympäriinsä ja tyttö itse konttasi perässä ja heitti kurkut aina vaan uuteen paikkaan.

Pihla 8 kk

- konttaa älyttömällä vauhdilla paikasta toiseen

- seisoo tukia vasten ja ottaa muutamia askelia. Työntää silloin tällöin omaa syöttötuoliaan ja kävelee perässä. Taaperokärryä ei osaa vielä käyttää.

- himoitsee kodinhoitohuoneen ja vessan kiellettyjä paikkoja. Jos ovi vahingossa on jäänyt auki, löytyy Pihla luultavasti heti jommasta kummasta huoneesta.

- kiipeilee. Löytyy usein portaista, jos portti on auki. Yhtenä päivänä löytyi kiipeämästä tv-tasolle. Apunaan Pihla oli käyttänyt tyhjää legolaatikkoa.

- syö kaikkea muuta paitsi "kunnon" ruokaa. Viime viikolla maistui joulutähden lehti, minkä jälkeen jouduin soittamaan myrkytyskeskukseen.

- heittäytyy selälleen äidin ja isän sängynpäädystä samalla tavalla kuin Olivia, ja tekee muutenkin kaiken mitä Oliviakin.

- yrittää kovasti tavailla tuttuja sanoja. Ja on Pihlan suusta jo kuultukin selvästi sanottuna äiti, isi ja Hemmi. Myös Olivia tulee vähän sinne päin sanottuna.

- nauraa ja hymyilee. Pihla on iloinen tyttö!

 

 

Morsiustyttö ennen toimitusta tutustumassa alttariin.

 

Morsiustyttö Pappisen rannalla.

 

Tall Ships Races Turussa heinäkuun lopulla. Kävimme ihmettelemässä isoja purjelaivoja.

 

Pihla, tässä kuvassa melkein 4 kk.

 

 

Aina iloinen Pihla!

 

Syysleikit mummin ja papan luona Loimaalla.

 

 

Viime aikoina on ollut sen verran kiire ja kaikki voimat ovat menneet jonnekin muualle kuin blogin päivittämiseen. Kun Juhan kausi vihdoin elokuussa loppui, olin itse jo niin väsynyt että voimavarat menivät perheen arjen pyörittämiseen. Kun voimia muilta töiltä liikeni, käytin kaiken energiani pihan laittamiseen. Siitä tulikin oikein villitys ja tuhlasin viikottain mukavan summan paikallisiin puutarhaliikkeisiin. Ja aikaahan se pihan kuntoon laittaminenkin vaati, joten syyskuun illat ja viikonloput puursimmekin pihallamme joko koko perheen tai koko suvun voimin. Keväällä sitten näemme mitä tästä kaikesta on jäljellä. Alueellamme liikkuu nimittäin todella paljon pupukavereita ja ne ovat käyneet tekemässä vuosileikkaukset ainakin jo rajapensaisiimme. Ja minäkin olen vasta aloittelija näissä hortonomin tehtävissä…

Yritän nyt lyhyesti kertoa mitä kaikkea meille on heinäkuun puolen välin ja tämän hetken välissä tapahtunut. Paljon tietenkin, koska lapsiperheessä eletään.

Heinäkuun puolesta välistä meillä alkoi sellainen juokseminen ympäri ämpäri, etten todellakaan jaksanut enää kiinnostua blogin päivittämisestä. Hyvä kun jaksoin kiinnostua mistään muustakaan. Vietimme lähes viisi viikkoa reissuelämää, kun suhasimme tyttöjen kanssa väliä Hyvinkää-Loimaa. Mummi, Tiina ja Marianne olivat kaikki yhtä aikaa lomalla ja siksi oleilimme paljon Loimaalla, mutta välillä piti tietenkin käydä iskääkin moikkaamassa kotona. Ja lomien loputtua ajelimme Loimaalle vielä erinäisiä kertoja joko Juhan vieraspelien aikaan tai sovittujen menojen vuoksi.

Heinäkuun puolessa välissä juhlimme Olivian kummitädin hääjuhlia ja Olivia sai toimia morsiustyttönä. Kaikki meni juhlissa hienosti ja morsiustyttö hoiti myös tehtävänsä kunnialla ja ihan omalla tyylillään. Aluksi Oliviaa hieman pelotti mennä sakastiin odottamaan toimituksen alkua, mutta taisi Leena-Maijan tai Aija-Liisan karkit viedä kaikki pelot. Oltsu käveli pitkin kirkon käytävää äidin ohitsekin ennen kuin tuli istumaan omalle paikalleen ja toimituksen jälkeen lähti reippaasti hääparin perään. Kirkko-osuuden jälkeen Olivia ei millään olisi tullut autoon ja itki, koska luuli juhlien olleen siinä. Ja lahjakin oli antamatta ja odotti autossa, siitäkin tuli itku. Mutta juhlapaikalla kaikki taas unohtui ja riemu oli rajaton, koska leikkikavereita oli paljon. Lapset pitivätkin omaa piiriään tanssilattialla ja kaikki leikkivät Olivian tuomilla leluilla. Oliviaa kiinnosti kyllä omia leluja enemmän lasten herkkupöytä.

Elokuussa alkoi Olivian kerho ja muskari. Olivia sai keväällä Hyvinkään kaupungin leikkitoimintapaikan ja pian tämän ilmoituksen jälkeen saimme tietää myös muskaripaikasta. Ja tietenkin molemmat menot sattuvat samalle päivälle. Olivia käy siis maanantaiaamuisin aina kerhossa ja iltapäivällä ohjelmassa on muskari. Muskarissa ollaan äidin (tai isän) kanssa, mutta kerhoon Olivia menee yksin. Kerhon jälkeen Olivia lauleskelee innoissaan siellä laulettuja lauluja ja muskarin jälkeen hoilottaa muskarin lauluja.

Olivia on oppinut kesän aikana olemaan ilman vaippaa päivisin. Yöllä vaippaa pitää vielä käyttää, koska muuten saisin olla joka päivä pesemässä sängyn kaikki osat. Viime perjantaina Olivialta lähti vihdoin ja viimein myös tutti. Asiasta oli puhuttu jo pitkään, että sitten kun iskällä on loma, ei Olivialla ole enää tuttia. Juhan loma alkoi viime perjantaina ja olimme silloin Mariannen luona Turussa. Olivia jätti vahingossa tuttinsa Mahjon lattialle ja näin olemme päässeet, ainakin vielä toistaiseksi, kivuttomasti tutista eroon. Olivia on kaksi kertaa kysynyt tuttinsa perään, muttei kertaakaan itkenyt. Marraskuun alussa Oltsu saa viedä vanhat tuttinsa Tuttiritarille, mistä on sovittu jo kesällä. Olivia menee Tiinan ja Leena-Maijan kanssa Tuttiritarin konserttiin katsomaan idoliaan.

Yhä edelleen Olivia on todella vilkas ja puhelias. Hän höpöttää tai laulaa juttujaan taukoamatta ja kaikki asiat tarttuvat tytön suuhun. Elokuussa Olivia innostui myös tv:n katselusta. Vihdoin Olla saattaa istua jopa kolme minuuttia paikoillaan ja katsoa digiboxilta Pupu-ohjelmaa, Lilliä, Sirkus Temppulaa tai Tuttiritaria. Muut ohjelmat eivät oikein kiinnosta tai ainakin niistä pitää puhua pitkään ennen kuin kiinnostus herää. Olivia on hyvin tarkka asioista. Tästä kertoo esimerkiksi nämä tapaukset: Olivia meni Tiinan kyydissä Hyvinkäältä Loimaalle. Moottoritiellä Olivia ilmoitti Riksun pohjoisen liittymän kohdalla ”Tiina, käänny tästä oikealle”. Näin juuri pitikin tehdä! Meillä kotona on kaapissa Vaajatalot-mappi. Olivia katseli mappia ja tokaisi sitten minulle: ”Tiinan työpaikan vieressä on tällainen” ja näytti Vaajatalojen merkkiä. Niinpä, Vaajatalojen toimisto on Tiinan työpaikan vieressä. Olivia on nähnyt merkin siellä ja nyt siis myös meidän vitriinissä.

Olivia tykkää nykyään myös kuvata kameralla, koska annoimme hänelle meidän vanhan digikameran. Ulkona syksyn suosikiksi on noussut potkulauta. Sen kanssa pitäisi mennä kaikkialle, mutta yleensä innostus tai jaksaminen potkimiseen loppuu sadan metrin päässä kotoa. Nukkeleikit ovat alkaneet myös kiinnostaa entistä enemmän. Olivia tekee omalle Tiiti-nukelleen kaiken samalla tavalla kuin minä ja Juha teemme Pihlalle.

Lauantaiaamuisin käymme perheuinnissa, mikä periaatteessa on Pihlan vauvauinti, mutta siellä saa olla myös vanhempi sisarus mukana. Uinnissa Olivia hyppii pommihyppyjä altaan reunalta tai harjoittelee uimaan. Uiminen sujuukin jo yllättävän hienosti. Olivialla on kellukkeet käsissään ja parhaiten uinti onnistuu niin, että jaloissakin on vielä räpylät.

Pihla on jo puolivuotias. Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Pihla on kehittynyt todella nopealla tahdilla ja meidän neiti ryömii jo paikasta toiseen sujuvasti ja todella vikkelästi. Tällä viikolla osaamisrepertuaariin on saanut kirjata myös polviseisonnan. Nykyään saakin olla silmät tarkkana koko ajan, koska Pihla ehtii hetkessä kaikkiin ei-niin-sallittuihin-tavaroihin ja nousee kaikkialle tai ainakin yrittää. Pihla viihtyy myös konttausasennossa ja heiluttelee siinä itseään, muttei ole vielä päässyt ko. asennossa eteenpäin. Olivia on Pihlan suuri idoli ja häntä seurataan silmä kovana. On ihanaa seurata kuinka paljon tytöt pitävät toisistaan ja kuinka paljon heistä on jo nyt seuraa toisilleen.

Pihlalla on jo kaksi hammasta alhaalla. Ne ilmestyivät tytön suuhun viisikuukautisena. Pari viikkoa sitten kävimme hammashoitajan tarkistuksessa ja sen reissun jälkeen olemme odotelleet kahta ylähammasta. Vielä ei ole hampaita näkynyt, vaikka ikenet ovatkin pullottaneet jo useamman viikon. Joko hampaista johtuen tai liikkumisesta tai jostakin muusta, Pihla aloitti viisikuukautisena nukkumaan paljon, paljon aiempaa huonommin. Parhaina öinä tyttö nukkuu jopa kaksi tuntia putkeen, muuten herätään tunnin välein. Nälkä Pihlalla ei ole, se asia varmistettiin heti alkuunsa, mutta silti Pihla saa yöllä huutoonsa tissin suuhun. Pihla kun ei syö tuttia niin muuta hiljennyskeinoa ei ole vielä löytynyt. Aluksi näiden huonojen öiden alettua olin kyllä varma, ettei rintamaito enää riitä pitämään nälkää poissa. Sitten aloitimme syömisrumban, missä kokeiltiin kaikkea vellistä puuroon, puurosta peruna-porkkana-maissiin ja lopulta hedelmäsoseisiin. Nokkamukista on annettu vettä ja velliä, mutta velli ei ole maistunut mistään. Ei lusikasta, ei pullosta. Syöminen tai sen opettelu oli pelkkää huutamista ja pään poiskääntelyä. Sitten tajusin, ettei tytöllä ole nälkä öisin eikä yön jälkeen edes päivisin, koska meillä oli rytmit kääntyneet päälaelleen. Unikouluohjaajan kanssakin olimme jo yhteyksissä, mutta sitten unikoulua lykättiin, koska tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tämän kaiken nukkumattomuuden ja syömättömyyden taitaa aiheuttaa puhkeavat hampaat (jotka eivät vieläkään ole puhjenneet). Pidimme syömisharjoitteluissa tauon ja nyt olemme aloittaneet uudelleen harjoittelun. Tällä kertaa aloitimme kylmällä hedelmäsoseella ja se maistui, ihme kyllä! Viime päivinä on maistunut jo perunakukkakaalisosekin ja kaurapuuro hedelmäsoseella höystettynä. Pihla on syönyt jopa koko lautasen tyhjäksi! Tänään Pihla sai ruokapöydän päähän myös oman syöttötuolinsa ja siinä sitä vasta kiva onkin istua. Rintaruokinnassa meillä ei ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmia.

Pihlan harrastus on siis lauantaiaamun uintitunti. Pihluskainen sukeltaa jo hienosti ja on aivan innoissaan harrastuksestaan. Vauvan yksi sukellus vastaa muuten 400 metrin juoksua aikuisilla, aika kova suoritus siis noin pikkuiselle!

Pihla on kasvanut todella hienosti ja kasvu on ollut tasaista, mutta paljon verkkaisempaa kuin isosiskollaan. Jännää, koska molemmat kuitenkin ovat saaneet ravintonsa samasta lähteestä. Pihla painaa puolivuotiaana saman verran kuin Olivia yksitoistakuukautisena ja pituutta Olivialla on ollut saman verran seitsemän kuukauden ikäisenä kuin Pihlalla on nyt. Taidoissahan Pihla on ollut Olivaa jo pitkään edellä.