Lähdin töihin reilut kaksi viikkoa sitten enkä sen jälkeen ole jaksanut tehdä yhtään mitään; en kotitöitä, blogin päivittämistä tms. Päivät, ja toisaalta viikotkin, hujahtavat todella nopeasti. Lähden aamulla töihin kahdeksan aikaan ja tulen illalla puoli kuuden ja kuuden välissä. Iltaisin ei enää ole aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Yleensä oma pää tuntuu illalla tuulettamista tarvitsevalta, joten käymmekin illalla Olivian kanssa pienellä lenkillä. Töissä olo tuntuu jo samalta kuin aiemminkin, mutta joka päivä vaivaavasta väsymyksestä en vielä ole päässyt irti. Aluksi luulin sen olevan päiväunien puutetta, mutta nyt kallistun jo syysväsymyksen puoleen. Muuten töissä tuntuu sujuvan kohtalaisen hyvin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olivialla menee päiväkodissa myös hyvin. Aamuisin hän jää itkemään vanhemman perään, mutta kun päiväkodista poistuu ja katsoo ikkunasta sisään, niin huomaakin Olivian jo leikkivän muiden kanssa. Olivia nukkuu päiväkodissa normaalit puolentoista tunnin päiväunensa ja tällä viikolla on kuulemma nukahtanutkin ihan omia aikojaan. Kun hoitaja on tullut viereen, on Olivia jo vedellyt sikeitä. Myös ruoat on maistuneet Olivialle hyvin ja onpa Olivia oppinut syömäänkin siellä ihan itse. Ja nykyään kotona Olivia juo juomansa jo kunnon lasista tai posliinimukista. Enää ei kelpaa kotona muovimukit…

 

Viikonloputkin menevät tietenkin kahta hurjempaa vauhtia kuin ennen. Vaikka olen perjantaisin aina kotona, tuntuu, ettei silti ehdi tekemään mitään. Tosin meillä on kyllä ollut menojakin kaikkina viikonloppuina. Pari viikkoa sitten lauantaina olimme rouvaporukalla viettämässä naisten päivää Flamingossa ja Jumbossa. Päivän ohjelmaan kuului shoppailua, syömistä sekä rentoutumista Flamingon hoidoissa ja kylvyissä. Päätimme ottaa rentoutuspäivän jokavuotiseksi perinteeksi. Viime viikonloppuna olimme Olivian kanssa Loimaalla mummin ja papan luona. Olivia lähti sinne jo torstaina Tiinan ja mummin kyydissä ja minä seurasin perjantaina perässä.

 

Oliviasta on viime aikoina tullut todellinen papukaija. Tyttö toistaa kaikki kuulemansa sanat. Sanavarasto on karttunut todella paljon. Päiväkodissakin sanottiin, että Olivia puhuu koko ajan ja katsoo päin, mutta kun siitä puheesta ei oikein tahdo ottaa selvää. Olivia nimittäin pölöttää ihan omaa kieltään. Arvelivat päiväkodissa Olivian puheen alkavan pikku hiljaa. Kotona Olivia löytää mitä mielenkiintoisampia paikkoja missä viettää aikaa tai minne piiloutua tai piilottaa tavaroita. Viime viikolla löysin Olivian istumassa yhdessä keittiön alimmassa laatikossa. Leikki siellä kai jotain keinua, koska rynkytti laatikkoa edestakaisin painollaan. Tänään löysin Olivian istumassa turvakaukalosta. Siellä tyttö istui Nasun kanssa ja luki lelulehteä. Olivia ei lähde nykyään minnekään ilman Nasua ja "lempikirjaksi" on tullut tällä viikolla meille jaettu lelulehti. Etsimme myös autonavaimia viikon verran, koska Olivia oli piilottanut ne pullokoriin. Pullokorista löytyy milloin mitäkin. Annoin avaimet viime lauantaina Olivialle ja sunnuntaina niitä ei enää löytynytkään. Kun Olivialta kysyi, että minne hän on avaimet laittanut, otti tyttö kädestä kiinni ja vei pullokorin luokse. Löysimme avaimet vasta tänään, kun olimme tyhjentäneet pullokorin ihan täydellisesti.