Aikaa on taas vierähtänyt, enkä ole juuri blogiakaan ehtinyt päivittelemään. Juhan pelit loppuivat elokuun lopussa ja sen jälkeen meillä on taas rakennettu. Toukokuussahan me päästiin jo muuttamaan ja silloin oli jo kaikki valmista talon sisäpuolelta, mutta ulkona on moni asia vielä kesken ja autotallikaan ei ole ollut siinä kunnossa, että sinne olisi voinut auton ajaa. Nyt pikku hiljaa autotalli alkaa olla kunnossa, koska tallin ovikin tuli ja asennettiin viime viikolla. Vielä tosin on tekemättä oven ohjelmointi. Viikonloppuna Risto-pappa ja Juha alkoivat tekemään kuisteille tarkoitettuja aitoja ja seuraavaksi vuorossa on kaiketi parvekkeen tekeminen valmiiksi. Nyt kun sinne vihdoin ja viimein saatiin pellit kuntoon. Pihatyöt on vielä tekemättä. Olemme odottaneet pihan tekijää jonkin tovin ja toivomme pihaporukan tulevan päivänä minä hyvänsä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Syyskuu on kulunut juhlatunnelmissa. Olemme olleet kaksissa häissä, meidän ystäväpiiriin on syntynyt kaksi poikavauvaa ja vietimme ihanan rentoutusviikon Turkin Belekissä. Minusta tuntuu, että Olivia on ollut joka viikonloppu hoidossa aikuisten menojen vuoksi. Tosin siihen pitää ehkä tottua, koska Olivia aloittaa päiväkodissa ylihuomenna. Syyskuuhun on mahtunut kyllä myös sairastelua. Belekistä kotiin tultuamme nousi Olivialle korkea kuume. Luulimme sen olevan peruja monen viikon nuhasta ja tukkoisuudesta. Muutaman päivän kuluttua Tiina-täti informoi meitä päiväkodissa riehuneesta enterorokosta ja totesimme, että Olivialla on rokkoon sopivat oireet. Tajusimme myös, että Olivia ei syönyt eikä juonut kunnolla viimeisinä päivinä matkalla. Silloin luulimme sen johtuvan kuumasta ilmasta, mutta kotona oivalsimme, että Olivian suussa oli rokon aiheuttamia rakkoja. Seuraavan viikon ajan rakkoja tuli suun ympärille, polviin, jalkateriin ja varpaiden väleihin. Kun rakot pikku hiljaa alkoivat häipyä, tuli Olivialle taas uudet flunssan oireet. Viime viikon loppupuoli meni taas nuhassa ja saipa Olivia taas silmätipat rähmivään silmäänkin.

Viime viikolla aloitimme päiväkotiharjoittelun. Minulla alkaa työt ylihuomenna ja Olivia aloittaa silloin läheisessä päiväkodissa. Viime viikolla Olivia oli päiväkodissa vain pieniä hetkiä meidän kanssa. Eilen tyttö harjoitteli päiväkotielämää aamupäivän ja tänään veimme hänet sinne ruokailuun ja Olivian on tarkoitus nukkua siellä päiväunet. Olivia on joka päivä innoissaan lähdössä päiväkotiin ja silmät ihan loistavat matkalla, kun hänelle kerrotaan, että minne ollaan menossa. Eilen Olivia ei itkenyt laisinkaan ja tänään tuli pieni itku, kun äiti ja isä olivat lähdössä. Saa nähdä milloin Olivia ymmärtää, että hänet viedään päiväkotiin melkein jokaisena arkipäivänä ja se ei olekaan enää kivaa vaihtelua. Onneksi saan olla tämän vuoden puolella kaikki perjantait kotona ja näin Oliviankaan ei tarvitse olla tarhassa perjantaisin.

Oliviasta on taas hetkessä kehittynyt paljon, paljon isompi tyttö. Hänellä on omat mielipiteet, jotka hän tuo esille kysyttäessä. Vastaukset ovat monipuoliset: ”ei” päänpuistelulla ja ”juuuu” pään nyökytyksellä. Olivia juo nykyään maitonsa itse mukista (ilman mitään nokkia), haluaa syödä ruokansa itse (yleensä huonolla menestyksellä, vielä), kiipeää ja laskeutuu itse portaat ja laittaa lisäksi turvaportin sen jälkeen kiinni, nukkuu nykyään unensa omassa, isossa sängyssä Nasu kainalossa ja kaiken lisäksi lupasi tänään antaa tuttinsa pihalla liikkuvalle oravalle. Saa nähdä milloin…?