Jopas on kesä ehtinyt pitkälle ennen kuin tätä blogia päivitetään. Vaikka aina ei ole ilmojakaan pidellyt, en ole kuitenkaan ehtinyt päivitystä tekemään. Juhan loman aikana en viitsinyt aikaani siihen laittaa ja kun Juha ei ole lomalla, ei aikaa riitä mihinkään ylimääräiseen. Illalla lasten nukahdettua haluan hetken hiljaisuutta itselleni. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja kirjoitan tätä lasten nukkuessa.

 

LOMA

Juha vietti ruhtinaallisen kahdeksan päivän lomansa juhannuksesta alkaen. Juhannusta vietimme sekä kotona että Loimaalla. Juhannussunnuntaina vietimme Olivian kaksivuotissynttäreitä Loimaalla mummin ja papan luona. Heti juhannuksen jälkeen lähdimme Juhan kanssa Turkuun alennusmyynteihin Pihla mukanamme Olivian nauttiessa päivästä Riitan ja Aija-Liisan seurassa. Keskiviikko olikin lomaviikon toimintapäivä. Lähdimme heti aamusta Helsinkiin hakemaan Vaunu-Aitasta uusia vaunuja Pihlalle. Kreikan paluumatkalla Pihlan vaunut kärsivät öljyvahingon ja myös vaunujen runko oli vääntynyt. Vanhoja vaunuja ei enää pystytty korjaamaan, joten saimme valita Pihlalle uudet vaunut. Samaisella Kreikan matkalla myös Olivian matkarattaat hajosivat korjauskelvottomiksi, joten Helsingistä kotiin tullessa poikkesimme Vantaalle noutamaan myös uudet matkarattaat. Kotiin päästyämme söimme ja otimme Tiinan kyytiin ja suuntasimme Puuhamaahan. Siellä aika vierähti leppoisasti iltaan asti ja mukavaa oli! Minä jopa heitin kolmen vuoden talviturkkinikin pulahtamalla kylmään järveen.

 

Torstaina nautimme ajasta koko perheen kesken uimalassa ja perjantaina olikin lähtö Kuopioon. Olivia tosin jäi ensin papan kanssa kotiin ja lähti iltapäivällä Tiinan kanssa Loimaalle viikonlopun viettoon. Kuopiossa nautimme perjantaina ihanasta kesäsäästä ja rauhallisesta tunnelmasta. Illalla kävelimme satamassa ja seurasimme viinijuhlalaisten ja pesäpalloilijoiden illanviettoa. Lauantaiaamulla kävimme haistelemassa Kuopion torin tunnelmaa. Juhan lähdettyä itä-länsi-pelaajien kokoontumiseen, tapasin minä vanhan ystäväni. Olimme viimeksi tainneet nähdä 10 vuotta sitten! Iltapäivän nautiskelin auringosta pesiskatsomossa. Illalla nautimme hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja sieltä suuntasimme Juhan kanssa viinijuhlille. Pihla jäi mummon ja papan hoiviin. Sunnuntai kuluikin aamusta alkaen pesiksen parissa kentän laidalla ja välillä tankkasimme VIP-teltassa. Kotimatkaamme sävytti Pihlan huutokonsertti, mikä alkoi heti lähdettyämme Kuopiosta ja loppui vasta vähän ennen Lahtea. Tyttöraukka oli kiltisti leikkinyt vaunuissaan koko päivän eikä osannut nukkua, luultavasti kuumuuden takia. Alkuillasta univelkaa olikin kertynyt jo niin paljon, ettei tyttöä saanut nukahtamaan edes syöttämällä.

 

OLIVIA

Oltsu täytti 22.6. täydet kaksi vuotta. Synttäreitä juhlittiin kahteen otteeseen, ensin kotona ja sitten Loimaalla. Loimaan juhlissa kakkuna oli Olivian unelmakakku eli Kitty-kakku. Hello Kitty-tuotteet ovat olleet ykkösiä talvesta lähtien. Patupata (Olivian sanoin) eli papupata puhua pölpöttää melkein tauotta paitsi vieraiden ihmisten seurassa ja liikkuu koko ajan. Olen monesti miettinyt askelmittarin kytkemistä Olivialle, menisi varmaan 10 000 rikki päivän aikana. Olivia rakastaa kylpemistä, uimista ja sukeltamista eli vedessä oleilua. Pihla on Olivian suurin rakas, vaikka siskoa pitääkin välillä käydä puremassa tai tönimässä.

Olivia puhuu ja kertoo kaiken kuulemansa, ja meidän vanhempien pitääkin nykyään tarkkaan miettiä mitä tai mistä ääneen puhumme. Tulevana viikonloppuna Olivia toimii kummitätinsä häissä morsiusneitona. Saa nähdä tuleeko kävelystä kirkon käytävällä mitään.

 

Tässä muutamia Olivian juttuja mitä muistui mieleen viime päiviltä:

 

• Oiskos täällä piva uttuu Oijalle? (Olivia lukee esitettä ja miettii olisko siellä jotain kivaa hänelle)

   

• Äiti, Olla sanoo tän nyt kerran: Tiitin tuttipullo mummin papan uoske mukaan ottaa. (Olivia juoksi mun luokse kertomaan mitä hän ottaa mummin ja papan luokse mukaan)

   

• Olivia istuu autossa ja vähän aikaa sitten on tullut Maskun mainos radiosta. Oltsu laulaa takapenkillä: Maskuun äiti isi!

• Ollaan matkalla mummon ja papan luokse autolla. Olivia huutaa takapenkiltä: aja pillit päällä isi!

• Olemme Olivian ja Pihlan kanssa Lindexillä, Olivia näyttää minulle bodya: oiskos tää piva Pihlalle?

• Olivia kertoo kampaajakerroistaan: Anna-Mari kas kertaa Ollan hiiskut, Iida laittaa Ollan iiskut. (Anna-Mari on leikannut hiukset kahdesti (nyt jo kolmasti) ja Iida laittaa häihin Olivian hiukset)

• Olivia laulaa Pihlalle: Umppaa pumppaa uningasjumppaa, poivet kattoon, paviot istiin…

• Otan autosta Oliviaa pois ja pauhaan erinäisistä asioista, Olivia on kylmän viileä ja tokaisee ”linnunp*kaa” tarkoittaen auton ikkunoissa olevia jälkiä.

• Tulen ulkoa käymästä ja Olivia on ovella vastassa ja huutaa: moi maalutti!

• Ajoimme päiväkodin autokaistaa pitkin Tiinalle mennessä. Olivia kertoo äidille totuuksia: Olla oli tuolla pääväkodissa, äiti Pihlan kanssa kotona. (Oikeasti äiti oli kotona silloin kun Pihla oli vielä mahassa.)

• Ehdotin Olivialle, että jos hänen tuttinsa annettaisiin pihalla vieraileville pupuille tai oraville. Olivia vastaa tähän surkeana: ei, ostetaan paapasta pupulle toi tutti.

 

 

PIHLA

Pihla on toivottavasti viimein päässyt eroon korvatulehduksista tältä erää. Kolmen kuukauden ikään mennessä tytöllä oli todettu viisi tai kuusi tulehdusta, en pysy enää itsekään laskuissa mukana. Viimeinen tulehdus todettiin juhannuksena ja kaiken kukkuraksi lääkkeestä tuli allerginen reaktio Pihlalle ja meidän piti hakea päivystyksestä pyhien aikaan uusi kuuri. Heti juhannuksen jälkeen Pihla oppi kääntymään selältä vatsalleen ja yrittää nyt kovasti päästä jo eteenpäin. Se ei ole vielä (onneksi) onnistunut, mutta kyllä Pihla paikkaa vaihtaa lattialla ollessaan takapuolta nostamalla ja itseään samalla vetämällä. Pihlasta on tullut viime viikkoina myös kova nauramaan, siis ääneen. Kaikille naamoille Pihla hymyilee, mutta nyt meidän aurinko nauraa höröttää päivittäin. Pihla on kaikin puolin helppo vauva. Tyypillistä hänelle on rauhallinen köllöttely ja nukahtaminen sitten kun väsyttää. Viikonloppu Kuopiossakin meni ilman mitään ongelmia. Kuolaaminen on Pihlan tavaramerkki. Paidat on aina läpimärkiä kuolasta ja olen odotellut hampaita, joita ei vielä ole näkynyt. Tosin odottelin Oliviankin ensimmäistä hammasta viisi kuukautta, että saattaa siis olla vielä pitkä odottelu edessä.

 

 

VANHEMMAT

Meidän kädet ovat täynnä lastenhoitoa vaikka kaikkea muutakin tekemistä löytyisi. Juhalla on tärkeät pelit menossa ja hänen päivät kuluvat töissä ja treeneissä tai peleissä. Mutta aikansa kutakin ja syksykin tulee taas nopeasti. Lapset vievät meiltä kaiken ajan, mutta niinhän se kai kuuluukin olla. Pieniä suunnitelmia ja haaveita pitää olla niin sitä jaksaa taas kun on mitä odottaa.