Viime aikoina on ollut sen verran kiire ja kaikki voimat ovat menneet jonnekin muualle kuin blogin päivittämiseen. Kun Juhan kausi vihdoin elokuussa loppui, olin itse jo niin väsynyt että voimavarat menivät perheen arjen pyörittämiseen. Kun voimia muilta töiltä liikeni, käytin kaiken energiani pihan laittamiseen. Siitä tulikin oikein villitys ja tuhlasin viikottain mukavan summan paikallisiin puutarhaliikkeisiin. Ja aikaahan se pihan kuntoon laittaminenkin vaati, joten syyskuun illat ja viikonloput puursimmekin pihallamme joko koko perheen tai koko suvun voimin. Keväällä sitten näemme mitä tästä kaikesta on jäljellä. Alueellamme liikkuu nimittäin todella paljon pupukavereita ja ne ovat käyneet tekemässä vuosileikkaukset ainakin jo rajapensaisiimme. Ja minäkin olen vasta aloittelija näissä hortonomin tehtävissä…

Yritän nyt lyhyesti kertoa mitä kaikkea meille on heinäkuun puolen välin ja tämän hetken välissä tapahtunut. Paljon tietenkin, koska lapsiperheessä eletään.

Heinäkuun puolesta välistä meillä alkoi sellainen juokseminen ympäri ämpäri, etten todellakaan jaksanut enää kiinnostua blogin päivittämisestä. Hyvä kun jaksoin kiinnostua mistään muustakaan. Vietimme lähes viisi viikkoa reissuelämää, kun suhasimme tyttöjen kanssa väliä Hyvinkää-Loimaa. Mummi, Tiina ja Marianne olivat kaikki yhtä aikaa lomalla ja siksi oleilimme paljon Loimaalla, mutta välillä piti tietenkin käydä iskääkin moikkaamassa kotona. Ja lomien loputtua ajelimme Loimaalle vielä erinäisiä kertoja joko Juhan vieraspelien aikaan tai sovittujen menojen vuoksi.

Heinäkuun puolessa välissä juhlimme Olivian kummitädin hääjuhlia ja Olivia sai toimia morsiustyttönä. Kaikki meni juhlissa hienosti ja morsiustyttö hoiti myös tehtävänsä kunnialla ja ihan omalla tyylillään. Aluksi Oliviaa hieman pelotti mennä sakastiin odottamaan toimituksen alkua, mutta taisi Leena-Maijan tai Aija-Liisan karkit viedä kaikki pelot. Oltsu käveli pitkin kirkon käytävää äidin ohitsekin ennen kuin tuli istumaan omalle paikalleen ja toimituksen jälkeen lähti reippaasti hääparin perään. Kirkko-osuuden jälkeen Olivia ei millään olisi tullut autoon ja itki, koska luuli juhlien olleen siinä. Ja lahjakin oli antamatta ja odotti autossa, siitäkin tuli itku. Mutta juhlapaikalla kaikki taas unohtui ja riemu oli rajaton, koska leikkikavereita oli paljon. Lapset pitivätkin omaa piiriään tanssilattialla ja kaikki leikkivät Olivian tuomilla leluilla. Oliviaa kiinnosti kyllä omia leluja enemmän lasten herkkupöytä.

Elokuussa alkoi Olivian kerho ja muskari. Olivia sai keväällä Hyvinkään kaupungin leikkitoimintapaikan ja pian tämän ilmoituksen jälkeen saimme tietää myös muskaripaikasta. Ja tietenkin molemmat menot sattuvat samalle päivälle. Olivia käy siis maanantaiaamuisin aina kerhossa ja iltapäivällä ohjelmassa on muskari. Muskarissa ollaan äidin (tai isän) kanssa, mutta kerhoon Olivia menee yksin. Kerhon jälkeen Olivia lauleskelee innoissaan siellä laulettuja lauluja ja muskarin jälkeen hoilottaa muskarin lauluja.

Olivia on oppinut kesän aikana olemaan ilman vaippaa päivisin. Yöllä vaippaa pitää vielä käyttää, koska muuten saisin olla joka päivä pesemässä sängyn kaikki osat. Viime perjantaina Olivialta lähti vihdoin ja viimein myös tutti. Asiasta oli puhuttu jo pitkään, että sitten kun iskällä on loma, ei Olivialla ole enää tuttia. Juhan loma alkoi viime perjantaina ja olimme silloin Mariannen luona Turussa. Olivia jätti vahingossa tuttinsa Mahjon lattialle ja näin olemme päässeet, ainakin vielä toistaiseksi, kivuttomasti tutista eroon. Olivia on kaksi kertaa kysynyt tuttinsa perään, muttei kertaakaan itkenyt. Marraskuun alussa Oltsu saa viedä vanhat tuttinsa Tuttiritarille, mistä on sovittu jo kesällä. Olivia menee Tiinan ja Leena-Maijan kanssa Tuttiritarin konserttiin katsomaan idoliaan.

Yhä edelleen Olivia on todella vilkas ja puhelias. Hän höpöttää tai laulaa juttujaan taukoamatta ja kaikki asiat tarttuvat tytön suuhun. Elokuussa Olivia innostui myös tv:n katselusta. Vihdoin Olla saattaa istua jopa kolme minuuttia paikoillaan ja katsoa digiboxilta Pupu-ohjelmaa, Lilliä, Sirkus Temppulaa tai Tuttiritaria. Muut ohjelmat eivät oikein kiinnosta tai ainakin niistä pitää puhua pitkään ennen kuin kiinnostus herää. Olivia on hyvin tarkka asioista. Tästä kertoo esimerkiksi nämä tapaukset: Olivia meni Tiinan kyydissä Hyvinkäältä Loimaalle. Moottoritiellä Olivia ilmoitti Riksun pohjoisen liittymän kohdalla ”Tiina, käänny tästä oikealle”. Näin juuri pitikin tehdä! Meillä kotona on kaapissa Vaajatalot-mappi. Olivia katseli mappia ja tokaisi sitten minulle: ”Tiinan työpaikan vieressä on tällainen” ja näytti Vaajatalojen merkkiä. Niinpä, Vaajatalojen toimisto on Tiinan työpaikan vieressä. Olivia on nähnyt merkin siellä ja nyt siis myös meidän vitriinissä.

Olivia tykkää nykyään myös kuvata kameralla, koska annoimme hänelle meidän vanhan digikameran. Ulkona syksyn suosikiksi on noussut potkulauta. Sen kanssa pitäisi mennä kaikkialle, mutta yleensä innostus tai jaksaminen potkimiseen loppuu sadan metrin päässä kotoa. Nukkeleikit ovat alkaneet myös kiinnostaa entistä enemmän. Olivia tekee omalle Tiiti-nukelleen kaiken samalla tavalla kuin minä ja Juha teemme Pihlalle.

Lauantaiaamuisin käymme perheuinnissa, mikä periaatteessa on Pihlan vauvauinti, mutta siellä saa olla myös vanhempi sisarus mukana. Uinnissa Olivia hyppii pommihyppyjä altaan reunalta tai harjoittelee uimaan. Uiminen sujuukin jo yllättävän hienosti. Olivialla on kellukkeet käsissään ja parhaiten uinti onnistuu niin, että jaloissakin on vielä räpylät.

Pihla on jo puolivuotias. Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Pihla on kehittynyt todella nopealla tahdilla ja meidän neiti ryömii jo paikasta toiseen sujuvasti ja todella vikkelästi. Tällä viikolla osaamisrepertuaariin on saanut kirjata myös polviseisonnan. Nykyään saakin olla silmät tarkkana koko ajan, koska Pihla ehtii hetkessä kaikkiin ei-niin-sallittuihin-tavaroihin ja nousee kaikkialle tai ainakin yrittää. Pihla viihtyy myös konttausasennossa ja heiluttelee siinä itseään, muttei ole vielä päässyt ko. asennossa eteenpäin. Olivia on Pihlan suuri idoli ja häntä seurataan silmä kovana. On ihanaa seurata kuinka paljon tytöt pitävät toisistaan ja kuinka paljon heistä on jo nyt seuraa toisilleen.

Pihlalla on jo kaksi hammasta alhaalla. Ne ilmestyivät tytön suuhun viisikuukautisena. Pari viikkoa sitten kävimme hammashoitajan tarkistuksessa ja sen reissun jälkeen olemme odotelleet kahta ylähammasta. Vielä ei ole hampaita näkynyt, vaikka ikenet ovatkin pullottaneet jo useamman viikon. Joko hampaista johtuen tai liikkumisesta tai jostakin muusta, Pihla aloitti viisikuukautisena nukkumaan paljon, paljon aiempaa huonommin. Parhaina öinä tyttö nukkuu jopa kaksi tuntia putkeen, muuten herätään tunnin välein. Nälkä Pihlalla ei ole, se asia varmistettiin heti alkuunsa, mutta silti Pihla saa yöllä huutoonsa tissin suuhun. Pihla kun ei syö tuttia niin muuta hiljennyskeinoa ei ole vielä löytynyt. Aluksi näiden huonojen öiden alettua olin kyllä varma, ettei rintamaito enää riitä pitämään nälkää poissa. Sitten aloitimme syömisrumban, missä kokeiltiin kaikkea vellistä puuroon, puurosta peruna-porkkana-maissiin ja lopulta hedelmäsoseisiin. Nokkamukista on annettu vettä ja velliä, mutta velli ei ole maistunut mistään. Ei lusikasta, ei pullosta. Syöminen tai sen opettelu oli pelkkää huutamista ja pään poiskääntelyä. Sitten tajusin, ettei tytöllä ole nälkä öisin eikä yön jälkeen edes päivisin, koska meillä oli rytmit kääntyneet päälaelleen. Unikouluohjaajan kanssakin olimme jo yhteyksissä, mutta sitten unikoulua lykättiin, koska tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tämän kaiken nukkumattomuuden ja syömättömyyden taitaa aiheuttaa puhkeavat hampaat (jotka eivät vieläkään ole puhjenneet). Pidimme syömisharjoitteluissa tauon ja nyt olemme aloittaneet uudelleen harjoittelun. Tällä kertaa aloitimme kylmällä hedelmäsoseella ja se maistui, ihme kyllä! Viime päivinä on maistunut jo perunakukkakaalisosekin ja kaurapuuro hedelmäsoseella höystettynä. Pihla on syönyt jopa koko lautasen tyhjäksi! Tänään Pihla sai ruokapöydän päähän myös oman syöttötuolinsa ja siinä sitä vasta kiva onkin istua. Rintaruokinnassa meillä ei ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmia.

Pihlan harrastus on siis lauantaiaamun uintitunti. Pihluskainen sukeltaa jo hienosti ja on aivan innoissaan harrastuksestaan. Vauvan yksi sukellus vastaa muuten 400 metrin juoksua aikuisilla, aika kova suoritus siis noin pikkuiselle!

Pihla on kasvanut todella hienosti ja kasvu on ollut tasaista, mutta paljon verkkaisempaa kuin isosiskollaan. Jännää, koska molemmat kuitenkin ovat saaneet ravintonsa samasta lähteestä. Pihla painaa puolivuotiaana saman verran kuin Olivia yksitoistakuukautisena ja pituutta Olivialla on ollut saman verran seitsemän kuukauden ikäisenä kuin Pihlalla on nyt. Taidoissahan Pihla on ollut Olivaa jo pitkään edellä.