Meillä on helmikuun ajan vietetty lomaa. Juha on nimittäin ollut koko kuukauden ajan isäkuukaudella ja kotona, treenejä ja pelejä lukuunottamatta. Samaan aikaan minä olen kesälomalla työstäni. On ollut ihanaa, koska vastuuta kotona on ollut jakamassa kaksi aikuista ja meillä on pitkästä aikaa ollut perheen yhteistä aikaa.

Aloitimme perhekuukauden Disney On Ice-show:lla. Pihla ei kylläkään vielä päässyt mukaan, mutta hän vietti silloin mukavaa iltaa mummon ja papan kanssa. Siitä parin päivän päästä lähdimme koko perhe pariksi päiväksi Tukholmaan. Tytöt olivat innoissaan laivamatkoilla, kun saivat polskia pallomeressä ja leikkiä leikkihuoneessa. Ja hyttikin oli elämys molemmille tytöille. Olivia tietenkin ymmärsi asian paremmin, mutta oli Pihlakin onnessaan, kun sai seisoa hytin ikkunalla, hakata ikkunaa ja seurata sieltä muiden ihmisten toimia. Tukholmassa Olivian mieleenpainuvimmat jutut taisivat olla kylpyammeessa kylpeminen hotellihuoneessa ja lelukaupat tai –osastot. Mieleen on jäänyt myös Zarasta ostettu villakangastakki, josta Olivia muistaa aina kaikille kertoa. Paluumatkalla laivassa oli vastassa yllätys, kun naapuriperhe olikin samalla laivalla. Myös he olivat olleet Tukholmassa useamman päivän ajan ja paluumatka osui samalle päivälle. Sattuma se todellakin oli, sillä laivassa ei meidän lisäksi paljon muita matkustajia ollut.

Samaan aikaan kun Juhan loma alkoi, alkoivat tytöt myös sairastaa. Molemmat tytöt olivat kovassa flunssassa kun lähdimme Tukholman reissulle. Tukholmassa jouduinkin istumaan Pihlan kanssa hotellihuoneen avoimen ikkunan vierellä muutamia kertoja yön aikana, koska Pihlalla oli kurkunpääntulehdus. Raikas ilma auttoi ja näin saimme paremmin nukuttua taas hetken aikaa. Muutama päivä kotiinpaluun jälkeen Olivia alkoi oksentaa. Ennen tätä olimme olleet mummin ja papan luona, ja siellä oltiin podettu noro-virusta. Luultavasti tauti löysi sitten myös meille joko sieltä tai ihan jostakin muualta. Olivia ei onneksi oksentanut kuin muutaman kerran ja oli sen jälkeen päivän ajan kuumeessa, jolloin valitteli lihaskipuja. Pihla oli jo ennen tätä kerran oksentanut. Tiedä sitten mitä se mahtoi olla. Edellisviikonloppuna koko perheen kauppareissu päättyi siihen, että Juha alkoi oksentaa. Juhalla tauti oli selvästi ärhäkämpi ja siinä sitä tuhrautui yksi viikonloppu. Viime viikolla tyttöjen Peetu-serkku tuli meille yökylään ensimmäistä kertaa koskaan. Ensimmäiset tunnit yöunilla menivät hyvin ja sen jälkeen ihmettelin miksi hän nukkuu niin rauhattomasti, kunnes oksennus oli vallannut koko meidän sängyn. No, eipä siinä auttanut muu kuin aloittaa pyykinpesu keskellä yötä, taas kerran. Peetu oli saanut taudista myös sen ärhäkän version, hän nimittäin oksensi tasaisin väliajoin aina seuraavaan iltapäivään asti. Aamuyöstä alkoi tulla jo äitiäkin ikävä, kun mahaan sattui niin kovasti. Harmi, että äiti oli silloin tavoittamattomissa ja isäkin työmatkalla, mutta mummo paikkasi tilanteen saapumalla meille varhain aamulla. Loppuviikko menikin univelkojen paikkailuun, sillä emme nukkuneet tuona yönä kahta tuntia kauempaa. Toinen hoiti potilasta ja toinen meidän omia lapsia, jotka päättivät juuri samaisena yönä olla nukkumatta... Näiden kaikkien tautien lisäksi vein Pihlan lääkäriin viime tiistaina, koska ihmettelin kun hänellä oli aina illalla lämpöä/kuumetta ja aamulla ei mitään. Kaikin puolin Pihla on ollut koko ajan räkäisyydestä huolimatta hyväntuulinen ja normaalin aurinkoinen, mutta hieman rohiseva. Keuhkot olivat kuitenkin terveet, mutta korvat eivät. Pihlalla oli molemmissa korvissa tulehdus.

Samana iltana kun Olivialla alkoi oksennustauti, alkoi Pihlalla unikoulu Juhan pitämänä. Olen pitkin talvea aina silloin tällöin jutellut unikouluohjaajan kanssa Pihlan öistä ja jo jouluna päätin, että helmikuun koittaessa yöunille tehdään jotain. Ja nyt niille on todellakin jotain tehty. Iso kiitos unikoulu-Ullalle mahtavasta avusta! Samalla kun unikoulu alkoi, loppuivat Pihlalta yösyötöt. Tähän mennessä unikoulua on pidetty kolmisen viikkoa ja parina yönä Pihla on nukkunut iltayhdeksästä lähes puoli kahdeksaan aamulla. Muuten hänen luonaan joutuu käymään kerran tai pari yön aikana rauhoittelemassa. Nykyään Pihla myös nukkuu omassa sängyssään ja omassa huoneessaan. Paljon on siis muutosta tapahtunut Pihlan unien osalta. Välillä iltaisin ei omassa sängyssä tiedä, että miten päin nukkuisi kun tilaa on vaikka muille jakaa. Jakaja sinne yleensä kyllä saapuukin, kun Olivia huutelee häntä hakemaan äidin ja iskän väliin aamuyöllä.

Myös Olivian unet saivat uuden piirteen reilu viikko sitten pakonomaisessa tilanteessa. Koska Juha oli kipeä, oli Olivian oltava hetki yksin omassa huoneessa nukkumaan mentäessä, sillä minun oli pakko nukuttaa Pihla ensin. Kun tulin Pihlaa nukuttamasta, nukkuikin Olivia jo tyytyväisenä omassa sängyssään. Näin saimme hyvän alun sille, että Olivia alkaa itse nukkumaan omassa huoneessaan. Ja se on myös toiminut yllättävän hyvin. Olimme kyllä puhuneet Juhan kanssa tästä asiasta Olivialle jo pidemmän aikaa ja ehkä tämä pehmittely nyt tuotti tulosta.

Olivia on edelleen samanlainen kiitäjä kuin ennenkin, puhuu tai laulaa taukoamatta. Tai ei ihan taukoamatta, sillä välillä lastenohjelmia katsoessaan taitaa istua hiljaa. Yleensä ohjelmat, joita Olivia katsoo, on lauluohjelmia ja tyttö hoilaa ohjelman mukana. Tv:n katselusta on tullut Olivialle jo liiankin mukava tapa viettää aikaa. Muita mieluisia leikkejä hänelle on palapelien rakentelu ja Tiiti-nuken hoitaminen. Olivia sai joululahjaksi 40 palaisen palapelin ja sen tyttö osaa tehdä jo lähes ilman neuvoja. Viikonloppuna Marianne-täti haki lisää haasteita Olivialle ostaessaan hänelle 60 palaisen palapelin, ja sekin ihme kyllä valmistuu muutamalla pienellä vinkillä.

Tiiti-nukesta on tullut Olivialle oma ”Pihla”. Olivia imettää Tiitiä siinä missä minä imetän Pihlaa ja Tiitille syötetään ruokaa, maitoa välillä myös pullosta, vaihdetaan vaipat ja ryöhtäytetään, kannetaan rintarepussa ja nukutetaan vaunuihin laulamalla Ihme ja kumma. Kaikki Olivian suusta tulevat repliikit on kuin suoraan minun suustani kun puhun Pihlalle. Välillä Olivia hakee myös minun imetysliivit kaapista, kun on Tiitin imetysaika. Ja sitten mietitään, että kumpaa tissiä viimeksi on mahdettu syöttää ja väärinhän se aina menee. Sitten vaihdetaan toiseen tissiin jne. Mummilla ja papalla oli naurussa pitelemistä, kun Olivia Loimaalla istui sohvalle, nosti paidan korviin ja alkoi imettämään Maija-nukkea, joka Loimaalla korvaa Tiitin.

Meidän perheen parhaat jutut kertoo Olivia. Hän napsii aikuisten puheista sanoja sieltä täältä ja sitten itse yhdistelee niistä omia juttujaan. Viime aikaiset tarinat ovat koskettaneet vauvoja. Yhtenä iltana Olivia tokaisi minulle: ”äiti, sinulla on aika iso maha. Näyttää vähän siltä, että sieltä syntyy kohta uusi vauva. Jonna sai jo vauvan, nyt se on sinun vuoro.” Kaupassa Olivia huusi nähdessään muumi-saippuapullon: ”Mä en kestä, mä oon ihan hulluna noihin muumeihin!”

Pihla on meidän perheen toinen marakatti, jolta ei omaa tahtoa puutu. Pihla konttaa kovaa vauhtia paikasta toiseen, ja jos tilanne sallii tukia pitkin kävelemisen, niin sitten mennään niin. Pihla kävelee tukevasti, jos hänelle antaa edes yhden sormen tueksi, mutta ilman sitä hän ei ole suostunut ottamaan kuin yhden askeleen. Tällä hetkellä harjoitteluvaiheessa on ilman tukea ylös nouseminen, mutta se ei onnistu vielä. Vessa on yksi Pihlan lempparipaikoista ja toinen on äidin ja iskän sänky, missä saa hyppiä ja riehua. Pihla yrittää kovasti tapailla eri sanoja, mutta toistaiseksi useimmin suusta tulevat vain iis (isi) ja äi-ti. Ruokahalu on kasvanut Pihlalla ja nykyään menee ruokaakin jo ihan kohtuudella. Puuro ja jogurtti ovat Pihlan suurimpia herkkuja, jos äidinmaitoa ei lasketa. Vilkutus on Pihlasta aina yhtä mukavaa ja sillä viestitäänkin sekä heipat että hyvät yöt. Pihlan paras kaveri on tietenkin oma sisko, jonka kanssa Pihla haluaisi leikkiä kaikkia isompienkin tyttöjen leikkejä. Pihla myös matkii ja oppii Olivialta joka päivä jotain uutta. Kun Olivia laulaa Hämä-hämä-häkkiä, leikkii Pihla käsillään sitä ihan kuin osaisikin sen. Yhtenä iltapäivänä Olivia teki eteisen lattialla kuperkeikkoja, niin samana iltana ihmettelin mitä Pihla touhuaa yksin eteisessä. Mitäpä muutakaan Pihla siellä yritti tehdä kuin kuperkeikkoja. Tai eihän 10 kuukautinen kuperkeikkaa osaa tehdä, mutta Pihla kuitenkin yritti. Hän seisoi kädet maassa, peppu pystyssä ja pää maassa, ja kannustuksista päätellen luulee itse osaavansa tehdä kuperkeikan!

Kävimme Pihlan kanssa 10 kk neuvolassa 4.2. Tällöin paino oli 9155 g ja pituutta 72,5 cm. Terveydenhoitaja kirjoitti neuvolakorttiin: ”Kasvanut hyvin, pituus lähtenyt noususuuntaan, paino samoin. Tukia pitkin liikkuu, konttaa. Seisoo hetken ilman tukea. Hb 112=normaali.”

Maaliskuussa alkaakin taas uusi jakso elämässämme, kun Juha aloittaa uuden työn. Maaliskuuhun sisältyy myös perheen yhteinen hiihtoloma ja sitten koittaakin huhtikuu ja Pihlan yksivuotissynttärit. Ja sen jälkeen voimmekin jo odottaa kesäkuuta ja omaa huvilaa Kreikassa!

Tässä vielä muutamia kuvia joulunajoilta:

Pihla Olivian muskarin joulujuhlassa.

Serkkukatras: Olivia, Niilo, Peetu ja Pihla

Olivia testaa joulupukin tuomia suksia.

Pihla pulkkailemassa silloin kun lunta oli vielä vähän.